Kesän aikana ei tullut tehtyä ajastettua kirjoitusta. Olen vain ollut kotona nyt syksyllä 3 v. täyttävän lapsen kanssa. Nyt kun syksyllä on aika aloittaa kirjoittaminen kun lapsi menee päiväkotiin. Aamuisin kahvilassa 20 min on sopiva. En tiedä vielä alanko kirjoittamaan käsin vai koneella. Koneella kirjoittamisen puolesta puhuu se, että niin pystyn kirjoittamaan enemmän ja nopeammin kuin käsin. Mutta kun minulla ei ole tulostinta niin on hankala saada mitään konkreettista aikaan. Jotain käsinkosketeltavaa ja luettavaa. Ehkä sitten säästän rahaa halpaa tulostinta varten.

Otin käyttöön ajastetun kirjoittamisen. Tämä sen vuoksi, että jos odotan vain inspiraatiota, niin en saa koskaan mitään kirjoitettua. Hyvä aikataulu on, jos arki-iltana voi kirjoittaa 3 x 30 min ja pitää siinä aina 3 x 10 min tauon jolloin selailee nettiä. Silloin aikaa menee 2 h ja se on oikein hyvä. Täytyy ottaa huomioon kuitenkin, että kotona on aviomies ja lapsi, jotka täytyy huomioida. Ja tämä 2 h menee siis OIKEAAN kirjoitteluun eikä esim. treenivihkon pitämisen. Eilen taisin kirjoittaa juuri tämän 3 x 30 min (tosin muutama katkos eli ylimääräinen tauko, kun mies oli tehnyt aterian) ja kirjoitus, josta piti tulla novelli, muuttuikin yhtä äkkiä romaanikäsikirjoitukseksi. Ja tuon työjakson jälkeen vielä aivot jäivät yöunille mennessä miettimään tulevia juonen käänteitä.

Kyseessä oli scifinovelli - siis romaanin alku jota voi tarjota sitten sinne sun tänne, vaikka pääasiassa nyt kirjoitankin pöytälaatikkoon. Tuo työpöytä pitää kyllä löytää jostain kirpputorilta tai vastaavalta.

Inspiraatioa ei siis kauas kanna, tarvitaan päättäväisyyttä ja rohkeutta.

Liityin näkökulma.net-sivuilla kirjoittajaksi. Tiedettä ja filosofiaa sivuavat aiheet ovat hyviä filosofian, psykologian ja uskonnon opettajaksi pätevyyden saavalle henkilölle. Lisäksi tuon kaltainen pohdinta on hyvää, jos aikoo kirjoittaa jotain scifististä. Uusi näkökulma on aina hyväksi.

Päiväkirjaa aloin pitämään n. 8 vuotiaana. Kirjasin siihen tapahtumia ystävien kanssa. Lukeminen oli minulle hyvin tärkeää, samoin teatteri.  Koulussa 2-luokalla opettaja kysyi aineesta, joka käsitteli pääsiäispupua, että olenko sen jostain plagioinut. Ei hän tietenkään tuota sanaa käyttänyt. Mutta kyllä tarina oli ihan oma keksimäni. Kun olin 20 - 21 - vuotiaana kansanopiston näyttämötyönlinjalla sain todella hyvän palautteen luovan kirjoittamisen opettaja-dramaturgilta. Innostuin siitä pyrkimään TEAK:in dramaturgikoulutusohjelmaan. Pääsin 126 joukosta II-vaiheeseen jossa oli 26 ihmistä. Siitä putosin pois. Tiesin jo silloin, että minun pitäisi opiskella filosofiaa, teologiaa ja psykologiaa, jotta voin ilmaista mitä haluan. Näiden lisäksi olen opiskellut myös sosiologiaa ja naistutkimusta. Nyt luulisin tietäväni maailmasta sen verran, että ymmärrän myös mistä olen tietämätön. Voin siis kirjoittaa siitä, mitä havaitsen ja mitä ymmärrän todellisuudesta ympärilläni.

Runoja olen kirjoittanut aina kun siltä on tuntunut. Niitä on levykkeillä, jotka pitäisi käydä läpi ja siirtää sopivat tekstit muistitikulle. Kirjoittaminen tulee joskus kuin ryöpsähdys ja siihen liittyy se, että olen myös sosiaalisesti aktiivisempi. Olen bipolaarisuutta sairastava myös. Samasta sairaudesta kärsi myös Mika Waltari, joka loi upeita järkälekirjoja.