Kirjoittaminen merkitsee minulle kaikkea. Rakastan suomenkieltä - enemmän kuin suomalaisia ihmisiä, jotka usein paljastuvat pinnan alta vain alkoholin eli oluen juojiksi. Siksi olenkin naimisisa afrikkalaisen miehen kanssa.

Minusta on ihanaa miettiä sanojen monia merkityksiä. Ehkä juuri sen vuoksikin, että opetan miehelleni vähän erikoisuuksia suomenkielestä, joita hän ei kielikurssilla opi.

On vähän surullista, että suomenkieltä en ole yliopistossa lukenut. Olen filosofian opiskelija. Lopetin Niin & Näin lehden tilauksen, koska en ole lukenut sitä 3 vuoteen, siitä pitäen kun lapsi syntyi. Aion jossain vaiheessa tilata Nuoren voiman lehden. Olen liittynyt jo nuoren voiman jäseneksi, vaikka mikään nuori en ole. Ikää minulla on tätä kirjoittaessa 38 vuotta.

Yhden novellikäsikirjoituksen olen Tammelle lähtenyt. En odottanutkaan, että he hyväksyisivät sen, mutta minun oli pakko saada se eteenpäin. En aio alkaa kirjoittaa uusia, vaikka niitäkin syntyy. Viimeiseen novelliin sain ideaksi :”Aviomies on kevyesti uskoton, kun hän ajattelee entisiä naisiaan.” Että ei mene aviovaimolle ihan menestys miesmarkkinoilla päähän. Ja tässähän se sitten on näkyvillä minun ideani kenen tahansa tästä viedä. Mutta pitää vain kirjoittaa se oma versionsa kaikista parhaimmaksi. Siihen on syy, että kaikkien kirjoittajien tekemiä teoksia ei julkaista kustantajilta.

Kadulla käveli kiinalainen tai ainakin aasialainen nainen miehen kanssa. Outo kuten minäkin. Outo pitää olla oppiakseen ja opettaakseen.

Sillä opettaja minusta tulee.