Päiväkirjaa aloin pitämään n. 8 vuotiaana. Kirjasin siihen tapahtumia ystävien kanssa. Lukeminen oli minulle hyvin tärkeää, samoin teatteri.  Koulussa 2-luokalla opettaja kysyi aineesta, joka käsitteli pääsiäispupua, että olenko sen jostain plagioinut. Ei hän tietenkään tuota sanaa käyttänyt. Mutta kyllä tarina oli ihan oma keksimäni. Kun olin 20 - 21 - vuotiaana kansanopiston näyttämötyönlinjalla sain todella hyvän palautteen luovan kirjoittamisen opettaja-dramaturgilta. Innostuin siitä pyrkimään TEAK:in dramaturgikoulutusohjelmaan. Pääsin 126 joukosta II-vaiheeseen jossa oli 26 ihmistä. Siitä putosin pois. Tiesin jo silloin, että minun pitäisi opiskella filosofiaa, teologiaa ja psykologiaa, jotta voin ilmaista mitä haluan. Näiden lisäksi olen opiskellut myös sosiologiaa ja naistutkimusta. Nyt luulisin tietäväni maailmasta sen verran, että ymmärrän myös mistä olen tietämätön. Voin siis kirjoittaa siitä, mitä havaitsen ja mitä ymmärrän todellisuudesta ympärilläni.

Runoja olen kirjoittanut aina kun siltä on tuntunut. Niitä on levykkeillä, jotka pitäisi käydä läpi ja siirtää sopivat tekstit muistitikulle. Kirjoittaminen tulee joskus kuin ryöpsähdys ja siihen liittyy se, että olen myös sosiaalisesti aktiivisempi. Olen bipolaarisuutta sairastava myös. Samasta sairaudesta kärsi myös Mika Waltari, joka loi upeita järkälekirjoja.